Mä en pelkää kuolla, ja mä en pelkää vuodattaa

En ole kaavoihin kangistunut ihminen. Kirjoitan silloin kun siltä tuntuu. Joskus tuntuu 5 kertaa päivässä. Joskus kerran kuussa. Jos haluat jäädä seurailemaan keskivaikeasta masennuksesta kärsivän naisen alun elämää ja mietteitä, liity toki lukijaksi.

Pitkän ja raskaan harkinnan jälkeen päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä jotakin. Ihan liian kauan olen rämpinyt tässä ns. paskassa yksin itsekseni. Kerran sain idean alkaa kirjoittaa blogia. Ei, en hae huomioa kirjoituksillani. Koen tämän olevan hyvä taa purkaa ahdistusta ja pahaa oloa. Ei minua kiinnosta vaikken saisi lukijan lukijaa. Tää nyt vaan tuntuu hyvältä ajatukselta avautua itselleni, ja kertoa miltä musta tuntuu. Pidän blogini täysin anonyyminä juuri sen takia, että voin todistaa oikean tarkoitukseni. Joka toden teolla ei ole huomion hakeminen.